jussinattinen

Tulevaisuuden suurvallat - maailman kehitys vuoteen 2100

Jaan postin moneen osaan luettavuuden parantamiseksi, ja koska en jaksa kirjoittaa kaikkea kerralla.

Monet nykyisin tehdyt tulevaisuuden ennusteet eivät ota riittävästi huomioon kolmea seuraavaa tärkeää tekijää.

1. Laskeva EROEI (energiantuotannon hyötysuhde). Tähän ei liity vain peak oil vaan myös muut energiamuodot.

2. Inhimillisen pääoman (human capital) merkitys taloudellisessa kasvussa. Tämä pätee erityisesti kehittyvien maiden yrityksissä saavuttaa kehittyneen maailman kehitystasoa.

3. Ilmastonmuutoksen vaikutukset, joiden ennustetaan muuttuvan yhä katastrofaalisempaan suuntaan joka vuosi.

Näiden kolmen tekijän vaikutuksen väheksyminen tuottaa monesti hupaisia analyysejä, kuten vaikka George Friedmanin (STRATFOR) ennuste Meksikon - maan jolla on alhainen inhimillinen pääoma, nopeasti laskeva öljyntuotanto ja kasvava pula vedestä - noususta supervallaksi vuoteen 2100 mennessä.


Aloitan ensimmäisestä aikajaksosta. Pax Americanan loppu 1985-2020.

Yhdysvallat on kiistatta nykyinen supervalta. Yhdysvaltojen asema maailman ainoana supervaltana alkoi tulla selväksi 1980-luvun puolivälissä, kun neuvostoimperiumi alkoi natista liitoksissaan sen talouden heiketessä ja etnisten konfliktien syttyessä eri neuvostotasavaltojen alueilla. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen vuosikymmenen (1991-2000) Yhdysvallat nautti yksinvaltiaan asemasta. Kukaan tai mikään ei uhannut sen asemaa. Tänä aikana se alkoi kutsua itseään jopa hypervallaksi, kenties oikeutetusti. Venäjä oli heikko ja sekasortoinen Neuvostoliiton hajoamisen jäljiltä. Kiinan nousu oli vasta alkutekijöissään, eikä kukaan osannut vielä ennustaa Kiinan tulevan nousun nopeutta ja voimaa. Euroopan Unioni koostui valtioista, jotka eivät kykenisi yhdentymään ja asettumaan Yhdysvaltojen hegemoniaa vastaan.

2000-luvulla Yhdysvaltojen asema alkoi kuitenkin horjua. Sen talouden rakenteita alkoi nakertaa tuotannon siirtyminen halvemman kustannustason maihin, erityisesti Kiinaan. Kalliit sodat kuluttivat voimavaroja. Talous alkoi todellisen tuotannon sijasta perustua yhä enemmän höttöön: finanssitoimintaan, asunnonvälitykseen ja sotateollisuuteen. Vielä 1990-luvun lopulla Yhdysvallat oli maailman suurin velkoja, mutta talouden rakenteissa tapahtunut nakertava myyräntyö näkyi vuosikymmenen lopulla konkreettisesti siinä, että maailman suurimmasta velkojasta oli tullut maailman suurin velallinen. Yhdysvallat ei enää kyennyt tuottamaan, vaan se kerskakulutti nyt muiden rahoilla, ja pakotti ase ohimolla Lähi-Idän suuret öljymaat myymään öljynsä dollareissa, jotta sen valuutan arvolle olisi edes jotain katetta.

Sillä välin kun Yhdysvallat soti ja kerskakulutti keskittyi Kiina tuotannon ja teollisuuden pystyttämiseen. Valtavia ulkomaisia investointeja otettiin vastaan. Myös itse tehtiin suuria investointeja. Kymmenet miljoonat maatyöläiset siirtyivät riisipelloilta kaupunkien tehtaisiin. Kiinalaisten keskusjohtoinen, nimellisesti kommunistinen hallinto asetti maalle suuria tavoitteita, ja tavoitteiden eteen oltiin valmiita tekemään myös töitä.

Tällä hetkellä Kiina on maailman tehdas. Sen teollisuustuotannon kapasiteetti on jo ohittanut Yhdysvallat. Kiinan todellinen (PPP) BKT on nyt noin $10 biljoonaa, mutta joidenkin arvioiden mukaan se olisi jo ohittanut Yhdysvaltojen todellisen (PPP) BKT:n 14,5 biljoonaa.

Joidenkin kriitikkojen mielestä nominaalinen BKT on parempi voiman mittari kuin todellinen (PPP) BKT. Nominaalisen BKT:n perusteella mitattuna Kiinalta kestäisi jopa 10% vuosittaisella kasvuvauhdilla useita vuosikymmeniä saavuttaa Yhdysvaltojen nominaalinen BKT. Tällainen väite on kuitenkin eräänlaista taloudellista lukutaidottumuutta, koska se ei ota huomioon Kiinan hintatason alhaisuutta verrattuna kehittyneiden maiden hintatasoon (itse asiassa Kiinan nominaalinen BKT onkin kasvanut yli 20% vuosivauhdilla viimeisen viiden vuoden aikana!)

Kiinan tapauksessa maan nominaalisen BKT:n suhteellista alhaisuutta selittää sen valuutan yuanin arvon pitäminen tietoisesti alhaalla. Jos Kiina päästäisi yuanin vapaasti kellumaan, nousisi yuanin arvo suhteessa dollariin merkittävästi, mikä luonnollisesti tarkoittaisi Kiinan nominaalisen BKT:n suhteessa yhtä vahvaa kasvua. Kiina ei ole kuitenkaan toistaiseksi halunnut tätä tehdä, koska se haluaa säilyttää vientiteollisuutensa ylivoimaisen kilpailukyvyn.

Myös monia muiden tekijöiden on ennustettu aiheuttavan Kiinan kasvulle ongelmia lähitulevaisuudessa. Näitä ovat muun muassa:

1. Alueiden kasvava eriarvoisuus
2. Tulonjaon epätasaisuus
3. Ympäristön saastuminen
4. Pankkien huonot lainat, kuplan puhkeaminen ja sitä seuraava finanssiromahdus
5. Yhden lapsen politiikasta johtuva kansan ikääntyminen
6. Talouden suuri riippuvuus viennistä
7. Yhteiskuntarauhan järkkyminen
8. Marksilais-Leninistisen järjestelmän autoritaarinen luonne

Vaikka nämä ongelmat ovat osin oikeita ja todellisia, on kuitenkin sanottava että ne ovat yleisiä kaikissa teollistuvissa maissa (1-3, 7); vaikutukset ovat todellisia vasta kun valtio on jo täysin teollistunut (4-5); ovat yliarvostettuja (4,6); on epäselvää miksi nämä vaikuttavat negatiivisesti taloudelliseen kasvuun jopa tilanteessa, joka johtaisi demokraattisen vallankumoukseen (7-8).

Joka tapauksessa yksikään näistä tekijöistä ei ole toistaiseksi vaikuttanut todellisella tavalla, siinä missä monet Yhdysvaltojen taloutta ja voimaa nakertavat trendit ovat jo nyt todellisuutta. Kriitikko voi osoittaa sormellaan Kiinan pankkien kasvavaa huonojen lainojen määrää, mutta se oli länsimaailman - ei Kiinan - finanssijärjestelmä, joka piti veronmaksajien rahoilla pelastaa syksyllä 2008.

Voidaan myös väittää, että Kiinan ikääntyvä väestö aiheuttaa maassa kestämättömän eläkepommin, mutta se on Yhdysvaltojen budjetti joka on alijäämäinen enemmän kuin 10% sen BKT:n arvosta, ja se on Yhdysvaltojen valtionvelka, jonka astronomiselle kasvulle ei näy loppua.

Kiinalla on jo maailman suurin teollisuustuotanto. Nykytahdilla Kiinan talous ohittaa Yhdysvaltojen talouden koon 2010-luvun puolivälin jälkeen (nominaalisin termein ohitus tapahtuu 2020-luvun aikana, kun yuanin arvoa koskevat rajoitukset tullaan poistamaan).

Koska Kiina pyörittää itsenäisesti aseteollisuuttaan, on todellinen (PPP) BKT merkitsevä, ei nominaalinen BKT! Tästä johtuen PLA:ta (People's Liberation Army) vaaditaan suhteessa vähemmän taloudellisia ponnistuksia saavuttamaan ja ohittamaan Yhdysvallat (erityisesti tärkeällä itäisen Aasian alueella ja Intian valtamerellä).

Paul Kennedy kirjoitti kirjassaan The Rise and Fall of the Great Powers, että sotilaallinen voima seuraa aina luonnostaan taloudellista voimaa. Kuta enemmän Kiinan taloudellinen voima kasvaa, sitä enemmän se on myös halukas kuluttamaan sotilasmenoihin. Toisaalta Kennedy kirjoitti myös, että sotilaallisten menojen kasvattaminen heikkenevän talouden tilanteessa johtaa tilanteeseen, josta käytetään nimitystä "imperial overstretch". Neuvostoliitto romahti tästä syystä, ja Yhdysvaltojen nykyinen tilanne muistuttaa kovasti tätä. Toisaalta Yhdysvalloilla ei ole dollarin arvon säilyttääkseen oikein muuta mahdollisuutta kuin pitää yllä runsasta sotilaallista miehitystä Lähi-Idän öljymaissa, joten vaihtoehtoja sillä ei kovin paljon ole.

Kiinan väkiluku on noin neljä kertaa suurempi kuin Yhdysvaltojen. Sen inhimillinen pääoma on nyt yhtä vahva kuin Yhdysvaltojen keskiarvo. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Kiinalla on per capita yhtä paljon ja kokonaisuudessaan neljä kertaa enemmän inhimillistä pääomaa kuin Yhdysvalloilla. Tämä tarkoittaa myös sitä, että Kiinan taloudellinen yliote suhteessa Yhdysvaltoihin tulee olemaan melkeinpä väistämätön asia.

Sen sijaan että Yhdysvallat määrittelisi tilanteensa rauhassa ja valmistelisi strategista vetäytymistä, riehuu Yhdysvallat vähän kaikilla rintamilla. Sodat. Ylimitoitetut budjetit. Riippuvuus öljystä. Jne. Nämä seikat lisäävät sen todennäköisyyttä, että hiljaisen taantumisen sijasta Yhdysvaltoja voi odottaa myös nopea romahdus, kuten kävi Argentiinassa 1999-2002.

Vielä eräs aliarvostettu Yhdysvaltojen asemaa heikentävä tekijä on Yhdysvaltojen demografisen tilanteen nopea muutos. Rasistiksi haukkumisen uhallakin on pakko kirjoittaa, että kansakunnan etnisellä rakenteella on merkitystä. Yhdysvallat on nopeasti muuttumassa latino(meksikolais)enemmistöiseksi maaksi. Jo nyt valtaosa alle parivuotiaista lapsista on Yhdysvalloissa ei-valkoisia, joista suurin osa on latinoita. Yhdysvaltojen mustan ja latinoväestön keskuudessa koulu- ja sitä myötä taloudellinen menestys on selvästi vaatimattomampaa kuin nopeasti harmaantuvan anglo-germaanisen väestön keskuudessa. Vuosikymmenen tai parin sisällä suurin osa Yhdysvaltojen nuoresta työvoimasta on latinoita ja mustaihoisia. Tällä tulee olemaan merkittävä, merkittävä vaikutus Yhdysvaltojen talouteen ja voimaan.

Tämä tällä erää. Kirjoituksen seuraavassa osassa käsittelen vuosia 2020-2075.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän surroundsound kuva
Sami Hallutson

Yhdysvallat jakaantuu todennäköisesti samalla tavalla kuin neuvostoliitto aikoinaan, U.S.A on riippuvainen lähi-idän öljystä, kun iran saa kunnon otteen lähi-idästä niin Yhdysvallat on mennyttää.

K Veikko

Onko mielestäsi inhimillisen pääoman siirtyminen eri valtioiden välillä tekijä, jolla on merkittävä vaikutus valtioiden keskinäiseen kehitykseen (kilpailukykyyn).

    Tähän asti parhaat aivot ovat globaalisti katsoen siirtyneet Amerikkaan. Mielestäni tällä on ollut merkittävä vaikutus myös talouden kehittymiseen.

Tuleeko aivosiirtymän suunta muuttumaan tulevaisuudessa?

Voidaanko aivokapasiteettia houkutella muilla kuin taloudellisilla kannustimilla? Mitä ne ovat?

Käyttäjän susijumala kuva
Henri Alakylä

Ihan mielenkiintoinen analyysi. Mainittuasi Stratforin mieleeni tuli Kiinasta heti tämä kirja:

http://www.amazon.com/China-Power-Perils-Stratfor/...

BKT:n käyttö talouden perinteisenä puntarina ei mielestäni ole yksiselitteinen. Esimerkiksi Kreikan BKT ennen kirjanpidon esilletuloa oli noin +5% y/y, johtuen pääosin julkisesta kulutuksesta, vaikka vaihtotase oli pahasti pakkasella. Kiinan vaihtotase on toki selkeästi positiivinen, mutta huolestuttavaa on julkiset investoinnit, jotka eivät ole oikeastaan poikimassa yhtään mitään: tyhjiä tehtaita ja aavekaupunkeja. Valvovien viranomaisten ulkopuolella toimiva varjopankkimaailman luototus lienee jo nyt noin puolet koko luottokannasta.

Tyhjät tehtaat toki voidaan lähestulkoon sormia napsauttamalla pistää tuotantoon esimerkiksi sotatilanteessa. Ehkei Kiina halua sotkeentua muiden maiden asioihin, kuten Yhdysvallat. Toisaalta, Kiina tulee niinikään olemaan riippuvainen raaka-aineista, jopa ruuasta. Esimerkiksi mammuttimaisten vesivoimahankkeiden vuoksi padotut ja voimaloin valjastetut joet ovat ennen olleet viljelysmaata. Ne viljelykset häviävät energianiukkuuden myötä yksi kerrallaan.

Vilho Juntunen

Hyvä kirjoitus Nättijussilta!

Arto Lauri

Paljon olet asiaa miettinyt. Ja paljon oivaltanutkin. Siksi varmaan blogiisi e i kansalaisten oivalluksesta kertovaa tekstiäänkään ole päästetty. Koska karu totuus EI sisäministeriön hämäämiä suomalaisorjuutettuja jaksa kiinnostaa.

Luvin tekstisi erityisesti oivaltavan alkunsa takia. Miten i h m e e s s ä olet huomannut, että uraanin 0,4% pitoisuuden romahtaminen vuosituhannen vaihteessa 2008 tuon energiarajansa nollatason alle nykyiseen 0,1 prosenttiin on muuntanut maailmaamme vallitsevan ydinvoiman peräti 4- kertaisesti energianegatiiviseksi!

Japanista parhaillaan etenevä maailman kaikkienaikojen suurin USA:n johtaman ydinimpperiumin romahtamisesta tässä on keskeisimillään kyse. USA:n maailmanvalta kun nojaa energialoiseksi muuttuneeseen IAEA:n ydinimpperiumiinsa. Jonka mukana juuri USA tuleekin kaatumaan. Obama on yksinkertaisesti kusessa hirttäytyessään ydinvoimaansa. Vielä 1985 USA tuotti yli 50% maailman ydinvoimasta. Nyt enää 3% oman maansa ydinvoiomasta. YDINLAMA tuhoaa USA:n impperiumin tässä ja nyt!

Toimituksen poiminnat